Uudessa työssä aloittaessa miettii, mitä on edessä. Mielessä käy väistämättä myös se, mitä on takana. Mitä tuli tehtyä ja mitä opin?
Usein oman oppimisprosessin hahmottaminen on vaikeaa. Vasta taaksepäin katsoessa huomaa, mitkä asiat olivat merkityksellisiä. Jokaisesta työpaikasta jää mukaan jotakin, jota voi hyödyntää tulevaisuudessa. Vähintään oppii sen, miten ei halua tehdä joitakin asioita tai minkä virheen toistamista haluaa välttää.
Yliopistolla opastettiin tutkimukseen perustuvan tiedon pariin ja korostettiin tiedonhankintataitojen tärkeyttä. Opin, että vapauden ja vastuun yhdistävä itsenäinen työ sopii minulle hyvin.
Apteekissa työ oli hyvin ihmisläheistä. Apteekkityö opetti paljon ihmisten kohtaamisesta ja kuuntelun tärkeydestä. Missä tahansa asiakasyhteistyössä on hyvä lähtökohta ymmärtää, miten toinen ajattelee ja miksi. Siitä voidaan sitten lähteä kohti yhteisiä tavoitteita.
Lääketeollisuuteen ja erityisesti lääketurvaan siirtymisen myötä minulle avautui kokonainen uusi maailma. Oli avartavaa ymmärtää, että lääkeyritykset ja viranomaiset seuraavat jatkuvasti lääkkeiden turvallisuusprofiileja ja potilasturvallisuutta. Lääketurvassa työskennellessä olen oppinut sopeutumaan jatkuvasti muuttuviin tilanteisiin ja hyppäämään nopeasti uudenlaisten työtehtävien pariin. Työpäivä on hyvin harvoin ollut sellainen, millaiseksi olen sen etukäteen kuvitellut.
Jokaisessa työpaikassa arvokkaimmat opit ovat tulleet kollegoilta. On ollut mahtavaa työskennellä osaavien ja motivoituneiden työkavereiden kanssa, jotka ovat jakaneet omaa osaamistaan, kannustaneet eteenpäin ja antaneet vastuuta. Joskus pari sanaa positiivista palautetta voi pelastaa koko päivän. Jälkikäteen muistellessa kiireiset työpäivät sekoittuvat toisiinsa, mutta kollegat, jotka tekivät työstä hauskaa, eivät unohdu.
